Viipurin kaupunkikuva, osa V

Viipuri nykyään

Viipurin rakennushistoria on vaiheikas ja monipuolinen, ajoittain jopa traaginen. Hämmästyttävää ja – ainakin suomalaisen kaupunkiarkkitehtuurin mittapuulla – poikkeuksellista on kuitenkin säilyneiden kohteiden kirjo. Käytännössä kaikilta käsittelemiltäni kehitysvaiheilta on säilynyt useita kohteita, joiden kulttuuriarvoa voidaan nykyään pitää mittaamattomana. Viipurin historian huomioiden on yhä uskomattomampaa, että yhden kaupungin rajojen sisäpuolella on näin laaja historiallinen kerrostuneisuus – sitä voidaankin pitää pitkälti sekä tietoisten, pragmaattisten päätösten että puhtaan sattuman seurauksena. 

Varsinainen suojelunäkökulma kaupunkiin muodostui vasta 1900-luvun alkupuolella, kun uudisrakentamisen yhteydessä alettiin löytää vanhoja jäännöksiä. Viipurin historiallinen arvo on valtakunnallisesti vertaillen ymmärretty kuitenkin jo varhain, ja tässä suhteessa viipurilaisten rooli on ollut erittäin keskeinen. Näin ollen kyseenalaistankin (anekdoottisesti) yleisesti esitetyn spekulatiivisen arvion Viipurin kohtalosta, mikäli kaupunki olisi sotien jälkeen jäänyt Suomelle: Viipuri oli suomalaisille historiallisesti tärkeä jo 1900-luvun alkupuoliskolla – ”Turun tauti” tuskin olisi levittänyt tartuntaansa Karjalankannakselle.

Erityisen traaginen Viipurin rakennushistoria on ollut viime vuosikymmeninä. Neuvostovallan alla kaupungin merkitys taantui pikkukaupungin tasolle, mikä on kivuliaan ilmeistä kaupungin kunnossapidon heikosta tasosta. On kuitenkin jälleen oma spekulaation aiheensa, onko kiinnostuksen puute toisaalta säästänyt kaupungin tuhoisalta jälleenrakentamiselta myös Neuvostoliiton ja Venäjän vallan alaisuudessa.

Vanhan Viipurin tilanne on yhtä kaikki lannistava: 2000-luvulla Viipurin vanhasta kaupungista on purettu lukuisia kulttuurillisesti ja historiallisesti merkittäviä rakennuksia – paikoitellen kokonaisia kortteleita. Eräänlaiseksi Viipurin rappion symboliksi on muodostunut Domuksen talo (1904), jonka nykykunnosta olisi vaikea uskoa, että se valmistuessaan kuului valtakunnan hienoimpiin rakennuksiin.

Vuosikymmenten rapautumisesta huolimatta Viipurin ilmapiiri on yhä historiallinen ja uniikki, ja onhan kaupungissa tapahtunut myös mittavia kunnostustöitä, joiden seurauksena monia aiemmin rapistuneita julkisivuja on palautettu alkuperäiseen loistoonsa. Viipurin rakennusperintö on kuitenkin suuressa vaarassa, ja kaupungin vuosisataisen historian vaaliminen vaatisi yhä aktiivisia toimia – niin viipurilaisilta itseltään kuin valtaapitäviltäkin.

Lähdeluettelo

Lankinen, Juha (2007). Viipurin kaupungin tiivistetty historia. Haettu 1.11.2025.

Katajala, Kimmo, Kujala, Antti & Mäkinen, Anssi (2010), Viipurin läänin historia III. Suomenlahdelta Laatokalle. Lappeenranta, Karjalan kirjapaino Oy.

Kaukiainen, Yrjö & Nurmiainen, Jouko (2010), Viipurin läänin historia VI. Karjala itärajan varjossa. Lappeenranta, Karjalan kirjapaino Oy.

Kaukiainen, Yrjö (toim.), Marjomaa, Risto (toim.), Nurmiainen, Jouko (toim.), Karonen, Petri & Knapas, Rainer (2013), Viipurin läänin historia IV. Vanhan Suomen aika. Joensuu, Karjalan kirjapaino Oy.

Kaukiainen Yrjö, Marjomaa, Risto & Nurmiainen, Jouko (2014), Viipurin läänin historia V. Autonomisen Suomen rajamaa. Joensuu, Karjalan kirjapaino Oy.

Korpela, Jukka, Kaukiainen, Yrjö & Nurmiainen, Jouko (2004), Viipurin läänin historia II. Viipurin linnaläänin synty. Lappeenranta, Karjalan kirjapaino Oy.

Suikkari, Risto (2007), Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puutalokaupungeissa – historiasta nykypäivään. Oulun yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Julkaisu A 42. Lisensiaatintyö.