Viipurin kaupunkikuva, osa II

Viipuri uuden ajan alussa

Kaupungin hätäisesti kyhättyä muuria korjailtiin, paranneltiin ja laajennettiin tuntuvasti uudelle ajalle tultaessa. Kustaa Vaasan laatima linnoittamisen ohjesääntö, jonka avulla valtakunnan linnoituksia pyrittiin vahvistamaan puolustuksen kulmakiviksi, vaikutti merkittävästi Viipurin linnoitustöihin. Tältä kaudelta on peräisin muun muassa Viipurin kauppatorilla sijaitseva kuuluisa Pyöreä torni, jonka rakentaminen ajoittuu vuosiin 1547–1550. Vuosisadan loppupuolella, kaupungin käydessä ahtaaksi, linnoitus laajeni itään Sarvilinnoituksen rakentamisen myötä, minkä seurauksena kaavoitettiin myös uusi Valliksi nimetty kaupunginosa. Sarvilinnoituksen lukuisista linnoituslaitteista 2010-luvulle on säilynyt ainoastaan Pantsarlahden bastioni, jonka sisällä, ”Viipurin Akropoliksella” sijaitsee Eremitaašin sivutoimipisteenä toimiva Uno Ullbergin suunnittelema taidemuseo.

Kustaa Vaasan hallintokaudella annettiin vielä muitakin määräyksiä kaupungin olojen järjestämisestä. Muurissa kiinni olevat rakennukset oli määrä purkaa – käyttökelpoisin tonttimaa oli nähtävästi niin tehokkaasti hyödynnetty, ettei rakennuskannan ja kaupunginmuurin väliin jäänyt tarpeeksi tilaa kaupunkia puolustaville sotilaille. J. W. Ruuthin mukaan oli epätodennäköistä, että porvarit olisivat sijoittaneet näihin mittaviin siirtourakoihin. Kaupunkirakenteen ahtauden huomioonottaen myös kuninkaan poikkikatujen leventämistä koskeva määräys vaikuttaisi olleen jokseenkin toteutuskelvoton.

1600-luvun alun tuhoisien tulipalojen siivittämänä Viipurin kaupunkirakenne koki mullistuksen; 1640-luvun merkittävä asemakaavauudistus muutti katukuvan pysyvästi, regularisoiden keskiaikaisen epäsäännöllisen katuverkon. Tämä säännöllisyyden ja epäsäännöllisyyden yhteentörmäys näkyy havainnollisesti Viipurin vuoden 1926 matkakartassa, jossa Linnoituksen (IX kaupunginosa) kohtisuorat katulinjat ja sattumanvaraisesti piirtyneet tonttirajat luovat keskinäisen kontrastin.

Kivirakentaminen kiihtyi Viipurissa 1500–1600-luvuilla tulipaloista aiheutuvien jälleenrakennustöiden yhteydessä. Esimerkiksi vuonna 1594 haihtui savuna ilmaan miltei koko vanha keskiaikainen puutalokaupunki ja Vallin Pantsarlahden puoleinen osa. Tilalle nousi yhä enenevässä määrin kivitaloja, ja 1600-luvun alussa kivestä rakentaville porvareille myönnettiinkin tuntuva apuraha. Tukevia kivisiä rakennuksia voitiin nyt rakentaa myös aiemmin hyödyntämättömille kallioisille rinteille, mikä mahdollisti kaupungin jatkuvan laajenemisen – kaupunkirakentaminen olikin jo liki saavuttanut lakipisteensä aiemmissa puitteissaan.